Päivän aikana mm. taiteiltiin Kuntsilla, tutustuttiin Kauppahallin antimiin niin ruotsiksi kuin suomeksi, kaupunkisuunnistettiin kartan avulla eri kohteissa, valokuvattiin, kuunneltiin kummitustarinoita ja siinä sivussa vähän historiaakin Käsityötalo Loftetissa sekä päästiin kokeilemaan maalintekoa uudella Elisa Stadionilla.
Kuhinaa Kauppahallissa:
Näyttelyyn tutustumista ja oman taideteoksen luomista Kuntsilla museopedagogi Sini Björkholmin opastuksella:
Loftetin ravintolapäällikkö Mirva Myllykangas kertoi kiehtovia tarinoita Loftetin menneisyydestä ja nykyhetkestäkin. Kummitusta ei nähty, mutta muuta elämää Konsulinnan kahvihuone sai keskiviikkoaamupäivän aikana kyllä kokea, kun Merkkarin seitsemän seiskaluokkaa vieraili sen rauhallisessa miljöössä.
Jokainen Loftetissa vieraillut oppilas sai seuraavilla historian ja äidinkielen tunneilla kirjoittaa historiallisen kertomuksen tai kummitustarinan, jossa käytti kuulemaansa inspiraation lähteenä. Mielikuvitus saikin monella siivet! Tässä muutama poiminta tarinoista:
"- - - Ullakon ovi oli raollaan. Silkasta kiinnostuksesta menin ullakon ovelle ja astuin sisään pölyiseen huoneeseen. Seisoin hetken hiljaa, kunnes havahduin oven narinaan. Käännyin ja näin sen sulkeutuvan. Ryntäsin ovelle juuri ajoissa, mutta kompastuin kynnykseen kierähtäen portaat alas. Polveni ja käteni vuotivat verta. Nousin ja tajusin jättäneeni repun ullakolle. Juoksin portaat ovelle, mutta turhaan. Lukossa. Ajattelin, että on parempi lähteä. Ovi, josta olin tullut, naksahti. Yritin avata sitä, jopa potkaisemalla. Paniikin vallassa kiersin talon kaikki ovet ja ikkunat tuloksetta. Lyyhistyin hiestä märkänä lattialle. Kaiken hiljaisuuden keskeltä kuului askelia. Ne tulivat hiljalleen kohti. - - "
"- - - He kumpikin hypähtivät ylös sohvilta, kun huomasivat, että kaikki kolme ovea olivat kiinni. He avasivat kaikki ovet tarkistaakseen, ettei talossa ollut ketään. He eivät löytäneet jälkeäkään kenestäkään. He palasivat huoneeseen, jossa sohvat olivat, ja huomasivat, että ovet olivat taas kiinni. He avasivat yhden oven ja istuutuivat sohvalle odottamaan, että se sulkeutuisi. Mitään ei tapahtunut. Sitten Matias sanoi kovalla äänellä:
- Katso nyt, ei täällä ole ketään.
Siinä samassa yksi ovi, joka oli ollut kiinni, avautui hitaasti naristen. Matias ja Inka tuijottivat ovea ja katsoivat toisiinsa. Kun Inka oli juuri sanomassa jotain, toinen ovi avautui samalla lailla, hitaasti ja naristen. He kuulivat saman tapahtuvan yläkerran portaitten päässä olevalle ovelle. - - -"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti